Nykyisin Suomessa sovellettava uusien teiden päällysrakenteiden mitoituskäytäntö on pitkän ajan kuluessa muotoutunut vastaamaan kokemusperäisiä havaintoja tavanomaisista kiviainesmateriaa- leista tehtyjen rakenteiden pitkäaikaiskestävyydestä. Tähän liittyen voitaneen jossain määrin pel- kistetysti todeta, että: • Eri kuormitusluokissa edellytetyt päällysteen vähimmäispaksuudet heijastelevat ainakin suuruusluokiltaan päällysteen väsymiskestävyyden vaatimuksia. • Kantavuusmitoitus yhdessä routamitoituksen kanssa tuottaa uusille teille kuta kuinkin riittä- vän rakennepaksuuden pohjamaan deformoitumisriskin näkökulmasta. Erityisesti ohutpäällysteisillä teillä tierakenteiden pitkäaikaiskestävyyden näkökulmasta kriittiseksi vaurioitumismekanismiksi on muodostunut sitomattoman kantavan kerroksen deformoituminen, joka ilmenee tien pinnan urautumisena ja reunapainumina. Liikennekuormituksen osalta tilanteen haastavuutta korostavat rekkojen kasvaneet teli- ja kokonaismassat sekä yksittäispyörärengastus- ten lisääntyvä käyttö. Ympäristöolosuhteiden osalta tilannetta heikentää vastaavasti ilmastonmuu- toksen myötä teihin kohdistuvan kosteusrasituksen lisääntyminen sekä pakkaskausien muuttumi- nen entistä epäsäännöllisemmiksi. Tarve tien sitomattomien rakennekerrosten deformoitumisesta aiheutuvan urautumisen nykyistä paremmalle hallinnalle on siis ilmeinen.